Amerikan kuume

Vuosina 1880-1920 lähti Pulkkilasta Amerikkaan 760 ihmistä. Samasta perheestä saattoi lähteä monta aikuista lasta etsimään parempaa elämää valtameren takaa. Esimerkiksi Junnonojan Yrjänältä lähti kuusi ja Laakkolan Pinolasta viisi nuorta Amerikkaan. Vain muutamat heistä palasivat takaisin. Pulkkisten suosiossa oli erityisesti Michiganin alue.

Suomalainen Maanviljetyskommuuni Neuvostoliittoon

Liitto 22.6.1924

Sellaincn on olemassa Donin läänissä Se ei ole Suomesta Venäjälle paenneitten bolshvikien yhtymä, vaan on se Amerikasta siirtyneitä en suomalaisten yhdyskunta. Vuonna 1922 julkaisi neuvostohallitus kehoituksia siirtymään maanviljlystaitoista työväkeä Venäjälle, luvaten maan ilmaiseksi ja verovapauden kolmeksi vuodeksi.

Lokakuussa samana vuonna siirtyikin Amerikasta noin 80-henkilöinen joukko suomalaisia, joukossa 4 perhettä venäläisiä, Tyynen valtameren ylitse Venäjälle perustamaan maanviljelyskommunistisen yhdyskunnan. Jälestä tuli lisää, niin että yhdyskunnassa oli jo seuraavana keväänä väkeä toistasataa.

Kunkin perheen varat koottiin yhteen ja merkittiin tarkoin niitten paljous. Yhtymissäännöt laadittiin n.s. kooperatiiviselle pohjalle, jolloin jokainen voi saada omansa takaisin sitten, kun liikkeen varat sen sallivat.

Kertyneillä varoilla ostettiin Amerikasta mukaan useita traktoreita, 5 kuorma- ja 2 huviautoa y.m. koneita ja kalustoa, mitä luultiin tarvittavan sekä 200 omenapuuta ja marjapensaita. Elintarpeita varattiin mukaan pitemmäksi ajaksi, lähtiessä tuntemattomille aloille, joista oli ristiriitaisiakin tietoja kuulunut.

Perille päästyä alettiin heti traktoreilla ajaa maata nurin ja olikin se helppo puuttomilla aavikoilla. Kevään tultua kylvettiin Amerikasta tuodulla siemenellä. Sato tuli oivallinen, josta riitti jo vähän myötäväksikin. Mutta yhdyskunnan jäsenissä alkoi jo ilmetä tyytymättömyyttä. Palkka maksettiin kullekin tekemiensä työtuntien mukaan ja se ei voinut näin alussa nousta korkealle. Tämän lisäksi loppuivat Amerikasta tuodut hedelmät y.m. paremmat elintarpeet, joten elämä tässä »luvatussa maassa» alkoi vaatia yksinkertaisempia elintapoja, kuin oli tähän asti totuttu käyttämään. Monille muistuivat mieliin valtameren takaiset »Egyptin lihapadat», ja niinpä ne, joilla vielä oli omia varoja tallessa, menivät jo ensimmäisen kokeiluvuoden perästä Ameriikkaan takaisin, jättäen yhteiseen yritykseen uhratut varansa sääntöjen mukaisesti yhdyskunnalle. Useampia olisi lähtenyt, jos olisivat varat riittäneet.

Yhdyskunnalla on nykyään toistakymmentä hevosta ja 35 lehmää. Aikomus on Ieihmäluku kohottaa 200:an. Karja on komeata lihakarjan luontoista, joten parhaat lehmät lypsävät 3 litraa maitoa päivässä. Suomesta on käyty kyselemässä parempilypsyistä karjaa, mutta oli palattu tyhjänä takaisin, kun joku agronoomi oli selittänyt, että suomalaiset lehmät eivät voi siellä elää.

Siirtola sijaitsee 16 virstan päässä rautatieasemalta ja on siellä hyvää kalkkipitoista mustanmullan maata rajattomasti viljeltävissä. Metsää ei ole lähiseuduilla olemassa, aavaa tasankoa vaan taivaanrantojen rajojen taakse. Kaikki puutavara on ostettava hyvällä hinnalla. Huoneet rakennetaan puusta, savesta, sementistä ja tiilistä. Polttoaineena käytetään kivihiiltä sekä erästä pikäkasvuista korkeata heinää, »purjamia».

Vesi on hyvin kehnoa, kalkkipitoista ja suolosta. Aijotaan kokeilla, josko syvässä olisi vesi parempaa. Yhdyskunnalla on yhteinen ruokala, jossa kaikki käyvät syömässä ja tulot kootaan yhteiseen kassaan, kuten kommunistisessa järjestelmässä luonnollista on.

Paikkakunnan talonpoikain elämä on perin yksinkertaista ja niukkaa. Ajot toimitetaan härjillä, pellot kynnetään puuauroilla, joilla maa tulee huonosti muokatuksi. Hallitus onkin juuri halunnut saada suomalaisia viljelijöitä näyttämään talonpojille uudempia ja tuottavampia viljelystapoja, että maan tuotanto saataisiin nousemaan. Mutta nämät siirtolaiset ovat myös vaativampia, eivätkä näytä tässä »goossenissa» viihtyvän. Voi olla mahdollista, että kolme vuotta yritettyään, jolloin maa verolle lankeaa, ovat siirtolaiset jo jokainen pyyhkineet jaloistaan arojen pölyt, sitä mukaa kuin siihen tilaisuutta sattuu. Tällöin ei esimerkillä tule olemaan suurta vaikutusta ympäristöönsä.

Näiden tietojen kertoja, eräs yhdyskuntaan Amerikassa liittynyt vaimo, sai sen verran varoja kokoon, että pääsi matkustamaan lapsuudenkotiinsa Pulkkilaan, odottelemaan miestänsä jälessä tulevaksi, milloin tilaisuus ja olosuhteet tämän sallivat.