Kouluun kulettiin jalan, kirjalaukku olalla. Vaatteesta tehtyjä ne oli, laukku ja hihna. Lukukirja, laskuoppi oli ainakin ja vihkoja kans. Minä olin kehno-oppinen, numerot oli pieniä, nelosia ja oisko joku kuutonen. Mieluista ei tainnu ollu mikkään aine. Alakoulu lie ollu Rissalassa, sitten kulettiin oikialla koululla. Keväällä kuluku oli vaikiaa, hyyhmää oli kahlata asti. Joskus jäin Kiukaalle yöksi, kun ei jaksanu kotia asti.

Pietiläinen oli hyvä opettaja, pani meitä kuriin. Luokassa oli paljo oppilaita. Oli siellä toinenki opettaja, naisopettaja Keränen Oulaisista. Pietiläiset asuivat jo Hietalassa. Rouva oli keittäjä, pienonen ihminen. Hän teki hyvää hernekeittoa, pani paljo Amerikan sian läskiä, jossa ei ollu mitään muuta kuin suolapinta ja läskiä loput. Voileivät vietiin omat.

Joku kanteli kerran Pietiläis-opettajalle, kun olin tupakkia polttanu. Sehän otti puhutteluun. Sanoin, että eikö se sillä tuu autetuksi, kun lopettaa. Niin sovittiin. Opettaja tarjosi tupakkaa joskus isompana, mutta enhän minä ottanu. Sanoin: ”Vaan sehän oli puhe, ettei polteta.” Ei se tupakka kyllä mulle passannukkaa, pää tuli kipiäksi ja teki pahhaa.

Koulunkäynti oli välillä ankeaa. On jäänyt mieleen erään tytön koulunkäynti. Matkaa oli yli 6 km sieltä Honkaperältä, oli niin resuset kengät, että sukka näkyi, ja kovalla pakkasella tuli tänne kylälle. Ja kyllä se useinkin aina tunnin myöhästyi koulusta, mutta ei se opettaja koskaan moittinut, hyvä että oli kuitenkin tullut kouluun. Ei ollut talvella aurattua tietäkään, mitään autoja ei kulkenut. Hyvärilästä asti käytiin täällä koulussa.

Ei ne häävit ollu mullakaan kamppeet, ku Kaskeperältä kuljin, täti laittoi semmosen villaröijyn minun päälle, se oli kyllä topattu. Kaverit käski riisua sen pois ennen kuin tultiin kouluun. Piti vähän ilkeyttä tehdä, toisten kehotuksesta se pantiin piiloon, ja sitten ku lähettiin koulusta kotiin, niin nakattiin taas päälle.