Pulkkilan seurakunta ja kirkot
Varhaisvaiheet
Pulkkilan seurakunnan juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin alue kuului laajaan Siikajoen kirkkopitäjään. Ensimmäinen kirkko rakennettiin Sipolan Punkerinkankaalle 1600-luvun puolivälissä.
Salon pitäjän yläosien luvattomasta kirkon rakentamisesta Sipolaan kirkon rakentamisesta ilmoitettiin vuonna 1647, kun se oli lähes valmis, vain katto puuttui.
Muhoksen kappalainen maksaa: ”Kuten minulle on kerrottu, samainen kirkko on pappien katalien juonien avulla lakkautettu sen vuoksi, että he saisivat vanhan tapansa mukaan matkata kylästä kylään.” Salon kirkkoherra pelkäsi siis palkkaetujensa merkittävää supistumista, ja vaarana oli myös yläpitäjien eroaminen omaksi kappelikunnakseen.
Rantsilan kirkon valmistuttua Punkerinkankaan saarnahuone jäi kyläkirkoksi ja vähäiselle käytölle. Vuonna 1684 sen ilmoitettiin edelleen keskentekoinen, mutta sen ympärille haudattiin kuitenkin vainajia.
Sipolan saarnahuone lienee tuhoutunut isonvihan hävityksissä. Perimätiedon mukaan sen kello upotettiin Siikajokeen venäläisten ryöstöretken pelossa.
Pulkkila ylämaan kylien kappelina 150 vuotta
Pulkkilan kappeliseurakunta vuonna 1691
Salon pastoraattiin perustettiin 1600-luvun lopulla kaksi uutta kappelia, Rantsilan ja Pulkkilan kappelit. Pulkkilan kappeliin kuuluivat Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Tavastkengän kylät. Osa Sipolankylästä kuului Rantsilaan, osa Pulkkilaan.
Pulkkilan kappeliseurakunnan ensimmäinen kirkko lienee rakennettu vuonna 1691. Se oli samanlainen vaatimaton pyhättö kuin oli ollut Punkerinkankaalla.
Pulkkilan kappeli määrättiin vihittäväksi vuoden 1695 rovastintarkastuksessa. Tuolloinkin kirkko oli hieman keskenerä, ja seurakuntalaisia kehotettiin rakentamaan kirkkosaliin alttari ja hankkimaan kirkonkello, jotta kirkko asia vihkiä kappelikirkko seuraavana vuonna.
Tilaisuudessa pulkkiset valittivat köyhyyttään, jota lisäsi apua Rantsilan emäkirkon ylläpito ja pappilan rakentaminen sin. Kirkonkello lienee hankittu, mutta se joutui venäläisten ryöstösaaliiksi.
Henkikirjoihin merkittyjä asukkaita Pulkkilan kirkon alueella oli vajaa 200. Lapsia ei merkitty henkikirjoihin, usein ei myöskään ”yli-ikäisiä”. Lapsikuolleisuus oli valtava, joten isoja perheitä ei juuri ollut. Kullakin kylällä oli 10-20 taloa.
Kappelikunnat joutuivat edelleen osallistumaan kirkkoherrakuntansa kustannuksiin. Siikajoelle vuonna 1696 rakennettiin pappila, jonka rakentamiseen osallistuttiin yläkyliltä seuraavasti:
Sauna Kestilä, Tavastkenkä ja Lamu
2 riiheä Sipola ja Rantsila
2 navettaa Sipola ja Rantsila
Talli Launola ja Pulkkila
Lato Piippola
Venäläismiehityksen alkaessa Pulkkilan kappalainen Mathias Salonius jäi seurakuntaansa ja joutui pian venäläisten käsiin. Hän kuoli vankeudessa Turussa vuonna 1716.
Isonvihan aikana myös kirkot joutuivat hävityksen kohteeksi. Pulkkilan kirkosta venäläiset tuhosivat lattiat, penkit, saarnatuolit ja alttarit. Ikkunaruudut vietiin sotasaaliina ja kehikot hakattiin rikki. Kirkoista ryöstettiin kirkonkellot, kynttiläkruunut ja -jalat sekä tekstiilit. Ryöstäjät veivät myös kirkon ovet lukkoineen ja turmelivat kirkkojen ja tapuleiden paanukattoja, Pulkkilassa myös kattoholvin. Käteisvarat oli ehditty viedä piiloon.
Uusista kirkoista tuskin missään seurakunnassa edes haaveiltiin. Väestökato oli suuri, eikä varojakaan ollut. Kirkkojen korjaus käynnistyi hitaasti.
Isonvihan jälkeen kirkkoa kunnostettiin vasta 1730-luvulla ja vain sen verran, että kirkonmenoja voitiin järjestää. Pulkkilaan hankittiin kaksi kippuntaa eli noin 340 kg painava kirkonkello vuonna 1733. Vanha heikkokuntoinen tapuli jouduttiin uusimaan vuonna 1739.
Toinen kirkko kilpaa Piippolan kanssa
Vuonna 1757 Pulkkila sai luvan uuden kirkon rakentamiseen. Isännät eivät pitäneet kiirettä, sillä varoja tarvittiin koko muuhun kiireellismpään. Piippolan, Lamun ja Tavastkengän kyläläiset halusivat kirkon siirrettäväksi keskemmälle aluetta, mutta konsistori määräsi sen rakennettavaksi entiselle. Rakennustyöt aloitettiin molemmissa kylissä, Piippolassa omin luvin. Lopulta monta kirkot vihittiin käyttöön joulun 1770 tieoilla. Pulkkila säilytti kappeliasemansa, ja Piippolasta tuli saarnahuonekunta.
Perimätiedon mukaan pulkkiset varastivat Piippolan kirkonhirret ja uittivat ne kevättulvien aikaan Pulkkilaan. Jonkun tarinan mukaan hirret olisi nostettu maihin Launolassa. Mahdollinen ajankohta maalis-huhtikuussa 1768, kun molempien kirkkojen hirsiä kerättiin. Hirsien katoamisesta ei löydetty mainintaa asiakirjoissa. Kumpikaan puoli ei ollut lain oikealla puolella, joten riitaa ei voitu julkistaa. Hirret olisivat kuuluneet Pulkkilan kirkkotyömaalle, sillä piipposet olivat velvollisia osallistumaan yhteisen kirkon rakentamiseen. Mutta ilman omistajien lupaa ei pulkkisten mukana tulee lähettää.
Pulkkilan kirkko vihittiin joulua edeltävänä sunnuntaina 1770 ja Piippolan kirkko uudenvuodenpäivänä 1771. Piippola vaati, että Pulkkilan kappalaisen tulee muuttaa Piippolaan, mutta siihen ei ole suostunut. Piippolasta tuli saarnahuonekunta, ja Pulkkilan kappeliseurakunta käsitti edelleen Siikajoen pitäjä koko yläosan. Tämä tarkoitti, että piipposten oli edelleen osallistuttava Pulkkilan kirkon ja kappalaisen ylläpitoon.
Huolimatonta rakentamista
Pulkkilan kirkko rakennetiin huolimattomasti, sillä jo 15 vuotta myöhemmin kirjattiin monia vikoja. Perusvalli oli osittain onkonut, kivijalka heikko, nurkat laudoittamatta ja sakariston kattollinen. Kirkkosali oli vetoinen. Rovastintarkastuksessa 1786 viat määrättiin heti korjattavaksi. Aikakirjoihin jäi myös arvioimaan, että kirkko on rakennettu taitavan rakennusmestarin valvontassa.
Seuraavan kerran Pulkkilan kirkkoa korjattiin 1820-luvulla, sitten vahvistettiin kivijalkaa, uusittiin pärekatto ja seiniäkin piti ehostaa.
Piippolan alaisuudessa 50 vuotta
Siikajoen pitäjän väkilukuen aikana varsinkin sen yläosissa. Tiet olivat huonokuntoisia ja usein lähes kulkukelvottomia, mikä vaikeutti kirkkoherran kulkua syrjäisemmille seuduille. Seurakuntalaisten kirkkomatkat rannikolle asti olivat pitkiä ja raskaita. Kirkossa käytiin harvoin, sillä aikaa piti varata vähintään viikko. Lisäksi heidän piti vuosittain kuljettaa kymmenenykset eli veroluonteiset maksut kirkkoherralle, ja toisinaan matkan kustannukset ylitti itse maksujen arvon. Myös kirkkoherra myönsi ongelmallisuuden.
Pitäjän jakamista valmisteltiin parikymmentä vuotta. Vuonna 1845 syntyi päätös, jossa yläpitäjän emäseurakunnaksi määrättiin Piippola ja sen alaisuuteen Pulkkilan kappeli ja uusi Kestilän kappeli.
Vuodesta 1845 alkaen Pulkkila joutui osallistumaan emäseurakunta Piippolan papiston palkkaamiseen sekä rakennusten ylläpitoon. Se rasitti talonpoikia mieltään kohtuu ilman muutoinkin köyhä aikana, joten oman kappelin korjaaminen jäi. Pulkkilan kirkko oli samanikäinen ja yhtä heikosti rakennettu kuin Piippolan kirkko, johon tehtiin iso ja kallis remontti vuonna 1888.
Kirkko heikkokuntoinen
1800-luvun puolivälissä Pulkkilan kirkko oli jo huonossa kunnossa. Korjaus tehtiin, mutta varat olivat vähissä. Tuolloinkin perustukset ja kivijalka vaativat kunnostamista. Kirkko maalattiin punaiseksi ulkoa, mutta sisällä säilyy hirsipinta. Penkit oli maalattu sinisiksi jo oikein.
Kirkko oli niin huonokuntoinen, että oli ennustettu sen romahtavan joskus kirkkokansan niskaan. Piispa oli kiirehtinyt kirkon uusimista, rakennuslupakin oli saatu, mutta rakentamisurakkaan uskaltauduttiin vasta, kun vanhoja velkoja oli saatu maksetuksi vähemmänmäksi.
Eskelin Samppa, viinaan menevä mies, tuli kerran kirkkoon humalassa, huomasi siellä nimismiehen ja meni kädestä pitäen päivää sanomaan. Siitä Samppa tuomittiin mustaan penkkiin, joka oli julkinen häpeärangaistus seurakunnan silmien edessä.
Eräs Pulkkilan isäntä sai haasteen kunnianloukkauksesta, koska oli sanonut, että "pappi on tyhmempi kuin talon vanha ruuna". Oikeudessa hän puolustautui: "Kun meidän ruuna putosi järveen, sitä ei saa enää jäälle millään. Mutta pappi teetti yhden aviottoman lapsen eikä ottanut siitä oppia, vaan teetti vielä toisenkin." Pappi poistui paikalta, ja kanne raukesi.
Tiedätkö mikä oli kuudennusmies?
Itsenäistyminen ja kolmas kirkko
Pulkkila pyrki itsenäistymään Piippolan emäkirkosta useaan otteeseen 1800-luvun lopulla. Piippola vastusti, koska pelkäsi tulojen menettämistä. Lopulta senaatti hyväksyi Pulkkilan itsenäistymisen vuonna 1899, ja käytännössä se toteutui vuonna 1906. Hyvitykseksi Leskelän kylä siirrettiin Piippolaan.
Lopulta uusi kirkko rakennettiin vuonna 1908, kun seurakunta oli päässyt eroon emäseurakunnan maksuista ja saanut oman pappilan. Uusi kirkko herätti ristiriitaisia tunteita. Sen ulkonäköä verrattiin jopa purjehdusseuran huvimajaan.
Palsamoitu pappi
Nykytilanne
Pulkkilan, Piippolan, Kestilän ja Pyhännän seurakunnat yhdistyivät vuonna 2006 muodostaen
Siikalatvan seurakunnan – ensimmäinen laatuaan Suomessa. Rantsila liittyi mukaan vuonna 2008.
Samat kunnat Pyhäntää sulkea muodostivat Siikalatvan kunnan vuonna 2009.
Tutustu Pulkkilan kirkkoon 360 kuvien kautta.