EDISTYSTÄ
Pulkkilaan perustettiin Oulun läänin ensimmäinen maakauppa vuonna 1860 ja Siikajokilaakson ensimmäinen meijeri vuonna 1865.

Kauppapuoti
KAUPPAPUOTEJA
Vuonna 1859 oli keisarillisella asetuksella annettu lupa perustaa kauppapuoteja myös maaseudulle. Niissä sai myydä pellava- ja puuvillatuotteita, rauta- ja nahkatuotteita, väriaineita, suolaa, viljaa, mausteita, tupakkaa, nuuskaa ja kirjoitustarvikkeita.
Oulun läänin ensimmäinen maakauppias avasi puotinsa Laukassa vuonna 1860. C.A. Castren ehti pitää kauppaa vain vuoden pari ennen kuolemaansa. Loppuvuodesta 1861 huutokaupattiin edesmenneen kauppamiehen omistamia tiloja, kolmannesta Laukan tilasta sekä osuutta Tahvolan eli Alatalon tilasta. Laukan maalla kerrottiin elätettävän 12 lypsävää lehmää, 2 hevosta ja 15 lammasta, Tahvolan tilalla vähintään tuplaten. Myynnissä oli myös konkurssiin annettua ”kultaa, hopiaa, pito- ja sänkywaatteita, wierasten huonekaluja, hewoisia, lehmiä, jywiä, heiniä ja olkia kuin myös kaikenlaista muuta omaisuutta”.
Entinen höyrylaivan kapteeni Jakob Gustaf Starck perheineen avasi kauppaliikkeen Laukassa muutamia vuosia myöhemmin. Lasten nimet olivat tyypillisiä herraskaisruotsalaisia, lukuun ottamatta yhtä tytärtä, joka oli saanut nimekseen Aina Suloinen. Starck harjoitti kauppiaan ammattia ja yritti saada viinanmyyntioikeuksia. Oululainen panimo hyväksyi hakemuksen, mutta Pulkkilan kuntakokous ei, ainakin osin toisten kauppiaiden vastustuksen takia. Starckit asuivat Laukassa kymmenkunta vuotta ja muuttivat Kemiin vuonna 1875.
Färjärimestari Hans Pihlman os. Pekkala piti maakauppaa Anttilan talossa 1860-luvun lopulta lähtien parikymmentä vuotta. Nahkojen käsittely ja kauppa tarvitsivat työvoimaa, useina vuosina talossa oli jopa viisi piikaa, pari kolme renkiä ja kirjanpitäjä.
Oravakankaan talossa isäntä piti pientä maakauppaa. Sittemmin kauppa laajeni tien toisella puolella sijainneeseen Toivolan kauppapuotiin.
Maakaupan vapauduttua myös Pulkkilan kylillä alkoi liikkua Karjalan laukkukauppiaita, ns. laukkuryssiä. He olivat maalaisten suosiossa, sillä heidän laukuistaan löytyi sellaisia tuotteita, joita maakaupoista ei saanut. Myytävänä oli silkkiä, vaatteita, pientä rihkamaa ja pastilleja. Kateelliset maakauppiaat tekivät kaikkensa saadakseen heidät pois. Oulun Wiikkosanomissa ehdotettiin jopa tapporahaa. Laukkukauppiaat olivat jakaneet Pohjois-Suomen keskenään niin, että vuosittain kuhunkin kylään tuli tuttu kauppias laukku selässään.
MEIJERIT
Pulkkilan lukkari Gutzén teki Oulun maanviljelyskokouksessa 1864 ehdotuksen meijerin perustamiseksi Pulkkilaan. Vuonna 1865 Pulkkilaan perustettiinkin Oulun läänin ensimmäinen ensimmäinen nk. piirimeijeri, joka keräsi maidon noin viiden kilometrin säteeltä, talvisin kauempaakin. Muutamia vuosia myöhemmin tämä meijeri lopetti toimintansa kannattamattomana.
1880-luvun lopulla Pulkkilassa oli toiminnassa kaksi meijeriä: Leskelän käsivoimalla toimiva meijeri ja Pulkkilan höyrymeijeri.
APTEEKKI
Pulkkilassa päästiin käyttämään oman apteekin palveluja vuonna 1871, ensimmäisenä koko Siikajokilaaksossa. Pulkkilassa oli silloin noin 1 900 asukasta ja Suomessa vasta noin 80 apteekkia.
Tämä ensimmäinen apteekki suljettiin vuonna 1879. Haapaveden haara-apteekki toimi vuodet 1895-1902. Vuonna 1920 saatiin oma apteekki Kyrön taloon.
Toivo I. Itkonen, s. 1891
Pappilan lehmät ajettiin muutamaan aikaan kesästä uittamalla Lamujoen yli laitumelle Ruotekorpeen, ja paimenet Ruoti-Matti ja Ilmari saattoivat niin ikään uimalla mennä joen poikki, pitäen kiinni lehmän hännästä. Minä pyrin kerran mukaan juosten myllyn kivipatoa myöten, mutta kompastuin ja löin kasvoni terävään kivensyrjään niin, että poski repesi vasemmasta suupielestä pitkälle korvaa kohti. Joutuin valjastettiin hevonen, ja isä kyyditsi minut parin kilometrin päässä olevaan kirkonkylään, Oravakankaan taloon, jossa apteekkari Jung eli ”Junki” ompeli haavan ja ihmetteli, että onpas siinä 4-vuotiaaksi miestä, kun ei itke ollenkaan. Tämän tunnustuksen johdosta aloin nauraa, ja ommel ratkesi, minkä jälkeen Jung pani pisteet lujempaan. Sama apteekkari oli hyvä uimaan ja kellumaan. Kerran kun pappilassa oli paljon vieraita, hän pyynnöstä näytti taitoaan: riisuutui ja kellui selällään pari sataa metriä jokea alas, sikari hampaissaan ja sanomalehteä lukien.
POSTITOIMITUS
Siikajokilaakson ensimmäinen postitoimitus avattiin vuonna 1879 Laukan majatalossa. Postinhoitajana toimi Josefina Högman. 1900-luvun alussa Laukassa asui postinhoitaja Alina Forsberg äitinsä kanssa.
Poikittaisesta postiliikenteestä huolehti kihlakunnanposti, joka kuljetti papiston, nimismiehen ja kunnallislautakuntien välistä postia sekä yksityispostia. Laukan talosta kihlakunnanpostilinja kulki vallesmannin konttorin, siis Turulan, kautta pappilaan. Vuonna 1870 yksityiskirjeen lähettäminen maksoi 10 penniä ja aviisi markan vuosikerralta.
Postinkuljetus myytiin viideksi vuodeksi kerrallaan siitä vähiten pyytävälle. Vuosiksi 1867−1871 tehtävä oli myyty isäntä Kalle Mäkelälle vuosihintaan 4 markkaa 99 penniä. Paksusta vasikannahkasta tehty ja vuorattu postilaukku oli varustettu kahdella munalukolla.

Postilaukku, kuvituskuva
SAHA- JA MYLLYLAITOS
Laukassa asuneen Carl Runar Kjellmanin (s. 1871) Saha- ja Myllylaitos oli alueen ensimmäinen. Se päätti toimintansa vuosisadan alussa, ja omistaja myi sen vuonna 1912 Aappo Kyrölle Kestilään, jossa se työllisti 20 henkeä.